Tiedättekö sen tunteen, kun ostoksilla koettaa olla järkevä, tehdä oikeita ratkaisuja ja välttää viimeiseen asti turhia herätteitä? Minä tiedän.
Aivan liian monta kertaa olen jättänyt ihanan vaatekappaleen rekkiin (ja katunut myöhemmin) vain siksi, että olen jäänyt pohtimaan sen mahdollisia käyttökertoja, hintaa, todellista tarpeellisuutta tai sitä, kuinka "massaa" kyseinen vaate on. Fiksua sinänsä, mutta fiksuus taitaa kaikota viimeistään siinä vaiheessa, kun asian ottaa turhan vakavasti, hihi!
Sovitin eilen H&M:lla ollessani 70%-alennuslapulla varustettua parka-takkia. Takki oli ainoa kappale omaa kokoani, ja typeryyksissäni jätin ihanuuden alerekkiin roikkumaan. Ette uskokaan miten kieriskelin eilen illalla tuskissani (okei, nyt liitoittelen) pohtiessani, ehtisinkö vielä seuraavana päivänä saada takin omakseni. Lähdin tänään suoraan aamupalapöydästä kohti keskustaa ja jee, tässä sitä nyt ollaan - onnellisena parkatakin omistajana!
Sama tiivistettynä: En kannata ylenpalttista kuluttamista, mutta kun eteen osuu edullinen klassikkovaate oikeassa koossa, jota ei vielä omista, ja jolle tietää tulevan käyttöä, sitä ei jätetä kauppaan.
...ja ystävääni Lottaa lainatakseni: