Tässä vaiheessa kevättä itse kutakin varmasti vaivaa epävarmuus siitä, mihin hakea jatko-opiskelemaan - valinnanvaraa kun tuntuu olevan enemmän kuin kaupan karkkihyllyllä. Jos elämä etenisi kuin elokuvakäsikirjoituksen mukaan, olisi itselleni ollut heti lukion ensimmäisen vuoden jälkeen täysin selvää, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä työkseni.
Todellisuudessa asian selvittäminen on ollut hieman haastavampaa.
Monet kerrat olemme ystävieni kanssa pohtineet oikeita ratkaisuja hakuvalintoihin. Mikä on työllistymistodennäköisyys milläkin alalla? Entä palkka? Mitä muut ihmiset minulta odottavat? Nuo kysymykset ovat kuitenkin vain ulkopuolelta tulevia häiriötekijöitä.
Ulkoa päin itseen kohdistuvien odotusten/paineiden murtaminen saattaa tuntua hankalalta, mutta jotenkin uskon sen kannattavan. Raha toki helpottaa arkea, mutta tuoko se loppupeleissä onnellisuutta? Muilta saatava arvostus saattaa vaikuttaa itsetuntoon, mutta koen tärkeämpänä, että itsetuntoa kohottaisi merkitykselliseksi kokemansa työ, joka ei sodi omaa arvomaailmaa vastaan. Eikä liian työllistymistodennäköisyyden pohtiminenkaan varsinaisesti hyödytä - tilannehan elää koko ajan.
Tässä kohtaa järkevimmältä tuntuu siis hakeutua opiskelemaan alaa, joka puhtaasti kiinnostaa. Aito kiinnostus omaa alaa kohtaan ylläpitää pidemmän päälle opiskelumotivaatiota kuin tulevan ammatin mukanaan tuoma status tai palkkakuitti. Tilastojen mukaan ihmisellä on noin 40% mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä onnellisuuteen, ja opiskelulla sekä työnteolla on varsin suuri rooli ihmisen elämässä. Tässä vaiheessa on ihan aiheellista pohtia, mitä omalta elämältään haluaa - elää toteuttaen omia unelmiaan, eikä muiden toivomuksia.
